"No yyy, vie se kamera pois!"
Vähän lepäilyä.
Ja kuka heti hyökkää kameraan vaikka piti olla "paikka".
Isännän sylissä silloin IHAN pienenä.
Joo ei osata olla kauniisti...
Yrittäkää nyt joku olla aloillanne! :)
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
tiistai 10. tammikuuta 2012
Nyt niitä kuvia
Vinka
Melko ensimmäisiä kuvia, siinä vedetään jotain.
Ticon talvimuotia, oli vain hiukan kihni villapaita.
Välillä kyllä unet maistuu.
Ja sitten taas Blogger jumittaa, joten kuvien lataaminen siirtyy tulevaisuuteen...jeps jeps. Mutta kokeillaan myöhemmin!
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Päivät kiitää
Hui hui, kun päivät kiitää :)
En ole ehtinyt paljon koneelle päivittelemään enkä ole saanut ladattua vielä ainuttakaan kuvaakaan koneelle, että voisi tähän postata jokusen...NO kyllä niitä sieltä tulee vielä.
Voi että Tico on kasvanut! Sen huomaa ihan itsekin, vaikka se onkin tuossa silmien alla koko ajan. Ja ei tämä mikään erityisen pieni ole kääkäksikään. Ostin mm. just villapaidan ja Mustissa ja Mirrissä mietin, että mitähän kokoa ottaisin...Myyjän mielestä XS, hänen mielestään se on sopivin (pienin mahdollinen) ja ehkä kuulemma vielä iso, mutta kyllä se kohta istuu...Just! Oli kyllä sitten nafti! Menee nyt ehkä viikon kaksi, mutta suurempaa mallia pitää hakea jo kohta seuraava :) Tää jätkä ei oo mikään rimpula. Ja se ihan eka villapaita on kyllä jo liian tiukka ja lyhyt. Oli sitä alunperinkin, mutta istui päällä vielä ekat päivät suht hyvin, nyt sitä ei viitsi enää edes pujotella päälle.
Pihalla käydään aina pikku mutkia, sää onneksi on ollut ihan kohtalainen, eli ei mitään hurjia pakkasia. Nopeat pyrähdykset menee ilman vaatteita, mutta heti jos pidemmän aikaa ollaan(joka tosin ei oikeasti ole sekään pitkä aika 10-15 min) niin vaatetta niskaan! Silti alkaa jalat palella. Nyt sataakin vettä eikä Ticoa kiinnosta terassilta (katoksen alta) lähteä kyllä yhtään mihinkään :) Postia haki minun kanssa kun lähti perään hyppelemään, mutta hoksasikin aika pian, että on tosi ällö keli.
Vinka tykkää kyllä leikkiä Ticon kanssa, mutta on sen verran kömpelö, eli ei osaa kunnolla varoa pikkuista, että talloo tai jopa istuu vahingossa toisen päälle. Mutta eipä tuossa mitään vahinkoa ole sattunut, näkee sen Vinkastakin, että menee hämilleen, kun toinen jää tassun alle vahingossa ja kiljuu kuin pieni porsas.
Ja kiljumisenhan Tico osaa! Onneksi yöt menee jo hiljaa, mutta annas olla kun menet vaikka vessaan tms. näköpiiristä pois ihan keskellä päivää niin johan alkaa huuto! En sitten tiedä miten tuon asian kanssa tekisi, tällä hetkellä teen niinkuin aina muidenkin koirien kanssa, eli en välitä. En kiellä enkä rupea lohduttelemaan, ettei saa minkäänlaista huomiota huutamisesta. Jospa se siitä ajan kanssa.
En ole ehtinyt paljon koneelle päivittelemään enkä ole saanut ladattua vielä ainuttakaan kuvaakaan koneelle, että voisi tähän postata jokusen...NO kyllä niitä sieltä tulee vielä.
Voi että Tico on kasvanut! Sen huomaa ihan itsekin, vaikka se onkin tuossa silmien alla koko ajan. Ja ei tämä mikään erityisen pieni ole kääkäksikään. Ostin mm. just villapaidan ja Mustissa ja Mirrissä mietin, että mitähän kokoa ottaisin...Myyjän mielestä XS, hänen mielestään se on sopivin (pienin mahdollinen) ja ehkä kuulemma vielä iso, mutta kyllä se kohta istuu...Just! Oli kyllä sitten nafti! Menee nyt ehkä viikon kaksi, mutta suurempaa mallia pitää hakea jo kohta seuraava :) Tää jätkä ei oo mikään rimpula. Ja se ihan eka villapaita on kyllä jo liian tiukka ja lyhyt. Oli sitä alunperinkin, mutta istui päällä vielä ekat päivät suht hyvin, nyt sitä ei viitsi enää edes pujotella päälle.
Pihalla käydään aina pikku mutkia, sää onneksi on ollut ihan kohtalainen, eli ei mitään hurjia pakkasia. Nopeat pyrähdykset menee ilman vaatteita, mutta heti jos pidemmän aikaa ollaan(joka tosin ei oikeasti ole sekään pitkä aika 10-15 min) niin vaatetta niskaan! Silti alkaa jalat palella. Nyt sataakin vettä eikä Ticoa kiinnosta terassilta (katoksen alta) lähteä kyllä yhtään mihinkään :) Postia haki minun kanssa kun lähti perään hyppelemään, mutta hoksasikin aika pian, että on tosi ällö keli.
Vinka tykkää kyllä leikkiä Ticon kanssa, mutta on sen verran kömpelö, eli ei osaa kunnolla varoa pikkuista, että talloo tai jopa istuu vahingossa toisen päälle. Mutta eipä tuossa mitään vahinkoa ole sattunut, näkee sen Vinkastakin, että menee hämilleen, kun toinen jää tassun alle vahingossa ja kiljuu kuin pieni porsas.
Ja kiljumisenhan Tico osaa! Onneksi yöt menee jo hiljaa, mutta annas olla kun menet vaikka vessaan tms. näköpiiristä pois ihan keskellä päivää niin johan alkaa huuto! En sitten tiedä miten tuon asian kanssa tekisi, tällä hetkellä teen niinkuin aina muidenkin koirien kanssa, eli en välitä. En kiellä enkä rupea lohduttelemaan, ettei saa minkäänlaista huomiota huutamisesta. Jospa se siitä ajan kanssa.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Pieni on kotiutunut
Ensimmäinen kirjoitus blogiin.
HÄN on kotiutunut. Sunnuntaina 4.12. ajelimme Kauhajoelta noin 400km matkan tänne kotiin, mukanamme siis uusi perheenjäsen Tico, kääpiöpinseri poika, ikää nipin napin 8vko.
Matkahan sujui loistavasti! Vaikka se kaikenkaikkiaan kestikin monen monta tuntia, koska meillä oli asioita hoidettavana siellä ja täällä. Eli suorinta reittiä emme kotiin kiitäneet, vaan mutkien kautta. Tico otti matkan teon kuitenkin lunkisti, mitäs sitä nyt turhaan hermostumaan, omassa matkakopassa oli sitä paitsi lämmin ja pehmeä matkustaa. Ainostaan kun auto pysähtyi, piti hiukan laulaa, että Voiskos matkaa jo jatkaa....
Laulaminen on jatkunut pääosin öisin, kun pitäisi päästä ihan viekkuun nukkumaan. Mutta meillä koirat (voi raukkoja) nukkuvat ihan lattiatasossa, pikku Tico parka, sinäkin joudut tämän karmaisevan kohtalon vielä oppimaan! Mutta kyllä kai tuo yöitku siitä aikanaan loppuu, viime yönä se oli noin 4 kertaa, kun itkukohtaus iski pieneen.
Tänään olemme ulkoilleet aina noin 5 minuuttia kerrallaan. Pissaa ei ole ulos tullut, ihan järkyttävän kylmähän sinne on pisutella! Noin -2 astetta...Villapaita on ollut päällä, muuten ei näytä varsinaisesti ehtivän tuossa ajassa palella muuta kuin varpaat (käpäliä nostellaan jos paikallaan seistään). Tossukat pitäisi kehitellä.. Ja tosi rohkeasti lähdettiin ulkona liikkeelle. Eka kerralla piti huutaa, kun oli vastassa ulko-oven toisella puolen kamala julma maailma, mutta siitä eteenpäin koko homma on jo ihan piis of keik.
Vanhempi koiramme, Vinka, collie rouva, on ottanut tulokkaan asiallisen rauhallisesti vastaan. Hiukan murahtelua, kun kakara hyppii kimpussa ja repii karvoista, muuten antaa tilaa ja jaksaa sietää hienosti. Kissa ei ihmeemmin ole moksiskaan, hakee jopa leikkiin Ticoa, koska kerrankin on joku pienempi tappelukaveri saatavilla ;)
HÄN on kotiutunut. Sunnuntaina 4.12. ajelimme Kauhajoelta noin 400km matkan tänne kotiin, mukanamme siis uusi perheenjäsen Tico, kääpiöpinseri poika, ikää nipin napin 8vko.
Matkahan sujui loistavasti! Vaikka se kaikenkaikkiaan kestikin monen monta tuntia, koska meillä oli asioita hoidettavana siellä ja täällä. Eli suorinta reittiä emme kotiin kiitäneet, vaan mutkien kautta. Tico otti matkan teon kuitenkin lunkisti, mitäs sitä nyt turhaan hermostumaan, omassa matkakopassa oli sitä paitsi lämmin ja pehmeä matkustaa. Ainostaan kun auto pysähtyi, piti hiukan laulaa, että Voiskos matkaa jo jatkaa....
Laulaminen on jatkunut pääosin öisin, kun pitäisi päästä ihan viekkuun nukkumaan. Mutta meillä koirat (voi raukkoja) nukkuvat ihan lattiatasossa, pikku Tico parka, sinäkin joudut tämän karmaisevan kohtalon vielä oppimaan! Mutta kyllä kai tuo yöitku siitä aikanaan loppuu, viime yönä se oli noin 4 kertaa, kun itkukohtaus iski pieneen.
Tänään olemme ulkoilleet aina noin 5 minuuttia kerrallaan. Pissaa ei ole ulos tullut, ihan järkyttävän kylmähän sinne on pisutella! Noin -2 astetta...Villapaita on ollut päällä, muuten ei näytä varsinaisesti ehtivän tuossa ajassa palella muuta kuin varpaat (käpäliä nostellaan jos paikallaan seistään). Tossukat pitäisi kehitellä.. Ja tosi rohkeasti lähdettiin ulkona liikkeelle. Eka kerralla piti huutaa, kun oli vastassa ulko-oven toisella puolen kamala julma maailma, mutta siitä eteenpäin koko homma on jo ihan piis of keik.
Vanhempi koiramme, Vinka, collie rouva, on ottanut tulokkaan asiallisen rauhallisesti vastaan. Hiukan murahtelua, kun kakara hyppii kimpussa ja repii karvoista, muuten antaa tilaa ja jaksaa sietää hienosti. Kissa ei ihmeemmin ole moksiskaan, hakee jopa leikkiin Ticoa, koska kerrankin on joku pienempi tappelukaveri saatavilla ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)